Inkun ja minun suunnitelmat…

Päiväys: toukokuu 13, 2010 Kirjoittanut Subjektiivin läpi
Kategoriat: Ajassa

Tags:

Ensimmäinen viikko IKEAlla on nyt melkein takana. Olin varsin otettu Ikean tavasta järjestää rekrytointi, joten odotukset olivat korkealla koulutuksenkin suhteen.

Rekrytoinnissa oli panostettu menetelmiin, ryhmähaastattelu oli toteutettu eri tavalla kuin osasi aikaisemmista kokemuksistaan odottaa ja siellä tehdyt ryhmätehtävät tuntuivat ainakin näin työnhakijan näkökulmasta antavan hyvin tietoa työntekijän potentiaalista toimia ryhmässä. Tehtävät olivat loppuun asti mietittyjä tavoitteiden kannalta ja haastattelutilanteet olivat ryhmätehtävien vuoksi myös hakijalle vähemmän jännittävämpiä kuin tönköt yksilöhaastattelut. Liian usein on saanut huomata työhaastattelujen olevan täysin valmistelemattomia työnantajan puolelta. Yleensä homma on mennyt niin, että vain tila haastattelulle on hankittu ja sitten keksimään typeriä kysymyksiä työntekijän istuessa kiusaantuneena pöydän toisella puolella. Tällaisissa haastatteluissa työntekijän arvostus yrityksen yhtenä osana on käynyt harvinaisen selväksi.

Koulutus ei ollut ihan yhtä suuri positiivinen yllätys kuin rekrytointi. Koulutus oli toteutettu hyvin perinteiseen malliin, istuttamalla asioita ja työntekijöitä kokoushuoneessa. Toisaalta täytyy antaa myös kiitosta siitä, että työntekijät todella haluttiin perehdyttää kaikkiin talon osastoihin ja IKEAn historiaan, yrityksen visioon ja markkinoinnista tuotteiden esillepanoon asti.

Rehellisyys ja avoimuus tuntuu oman kokemuksen perusteella olevan vähemmän hyödynnetty malli duunariammateissa vieläkin. Ilmeisesti suomessa ei olla havahduttu siihen että Fordismin jälkeen on keksitty pyörä muutamaan kertaan uudestaan. Voi tietysti olla kyse myös siitä että, yritysmaailmassa elää sama laiduntamisen ideologia kuin rakkaan kansanvaltamme valitsemassa hallituksessa.  Sen parempi mitä vähemmän työntekijä/ kansalainen tietää suurista kokonaisuuksista, kunhan hoitaa oman ositetun työpanoksensa tehokkaasti ja mahdollisimman pitkään.

Kuten sanoin koulutuksen toteutusta olisin  hieman kaivannut vietävän innovatiivisempaan suuntaan,
luultavasti samaa mieltä kanssani olisi ollut myös IKEAN perustaja ja kova idealisti Inkku. Annettakoon kuitenkin anteeksi hieman tönköhkö koulutuksen toteutus siihen asti kun itse olen seuraavan Suomeen avattavan IKEAN henkilöstöpäälikkö ja pääsen toteuttamaan IKEAN yhtä hokemaan -making things differently-.

Aikaisemmin mainitsemani pehmeät arvot ja työntekijöiden arvostus näkyivät jo koulutuksessa. Pienissä asioissa piilee isompi merkitys. Pistin merkille, että useissa eri osastojen hallintorakenteen esittelyissä oltiin aloitettu työntekijöistä ihanissa pikku kaavioissa. Kaikki lähtee siitä että on työntekijöitä. Työntekijöiden arvostus kävi ilmi myös niistä monista keinoista joilla työhyvinvointia pyritään parantamaan. Mainittakoon niistä tässä muutama: kaikki tekee kaikkea ja työtehtäviä kierrätetään päivitäin joka estää leipääntymistä, avoimmuus niin organisaation  kuin työtehtävienkin tasolla, terveellisen ruuan tarjoaminen työntekijöille päivittäin, luomua ja light -versio every day, eikä kahvipullaa kuin korkeintaan kerran kaksi viikkoon. Eikä saa unohtaa leikkimielisyyttä. Jokainen sai asustaa ihka oman avainnauhansa omavalintaisella pinssillä. Tässä piilikin yksi haastavimmista hetkistä koko koulutuksessa.

Ikea aukeaa huomenna… minulle.

Päiväys: toukokuu 9, 2010 Kirjoittanut Subjektiivin läpi
Kategoriat: Ajassa

Tags:

IKEA + ME

Istun sohvalla turvenaamiot naamalla ja jännitän huomista. Huomenna alkaa ensimmäinen päivä sivutyössäni Tampereen Ikeassa. Työ ei vastaa koulutustani mutta rahoittaa mukavalla tavalla ne loppuun. Olen ihan tohkeissani töiden alkamisesta, en muista milloin viimeksi olisin ollut näin innoissani aloittamassa kesätöitä, en todellakaan. Hassuinta tämä on siksi, ettei vielä minullekin mysteeri työpisteeni tule olemaan kaupan kassaa ihmeellisempi työn puolesta. Mutta siinäpä se vaikka työ ei sinänsä ole mitään ihmeellistä on Ikea saanut senkin maistumaan paremmalta arjelta (hyvin omaksuttu jo yrityksen mainonta:)

Jo haastatteluissa fiilis oli erilainen, innokas ja niin kaukana siitä suomalaisesta perinteisestä johtamistyylistä, että työhakijat vain nieleskelemään, me päätetään täällä. Aah! Olen niin kypsä siihen, kuinka tiettyjä duunareita kyykytetään täysin hyväksytysti ja sitten vielä kehdataan valittaa kun ne lakkoilevat ja ”sairastavat”.

Haastatteluissa, niin pienemmät pomot kuin itse Tampereen kauppiaskin olivat kaikki samoissa Ikean huppareissa. Tunnelma oli varsin rento ja koko ajan korostettiin kuinka tärkeää on hyvä työilmapiiri ja yhteishenki. Eikä kauniit sanat motivaatiosta ja työhyvinvoinnista jääneet leijumaan vain ilmaan, vaan slide sliden perään powerpointesitys paukutti ihan konkreettisia keinoja joilla näitä arvoja työpaikalla edistetään. Olin otettu. Vaikka siitähän ei päästä mihinkään, että varmastikkaan Ikea ei lupaa ja samalla tavalla huolehdi kehitysmaiden tehdastyöntekijöiden eduista ja työviihtyvyydestä, eettisten puheiden leijuessa kansainvälisten tuulten mukana kaukana indonesialaisten arjesta.

Huomenna alkaa siis KOULUTUS, itse kauppa avataan vasta 27.5. Siihen asti siis harjoitellaan lihapullien lappaamista ja kassajärjestelmiä. Voihan paska, veikkaan että alku ei tule olemaan pehmeä, vaan pankki räjähtää jo varmaan ensimmäisen tunnin sisällä. Kärsivällisyyttä matkaan kaikki innokkaimmat.

No katsotaan nyt kuinka Ikean lupauksien käy, aika näyttää. Toivottavasti edes osa kauniista puheista konkretisoituisi niin minun kuin indonesialaisen kolleganikin kohdalla. Kun ajattelee tarpeeksi pitkälle tulee paha olo melkein mistä tahansa ja se on kaikki globalisaation ja kapitalismin syytä. Se, että istumme maailman eri kolkissa samanlaisilla Ikean sohvilla ja murehdimme.

Päättämättömyyttä ilmassa

Päiväys: toukokuu 9, 2010 Kirjoittanut Subjektiivin läpi
Kategoriat: Päähänpinttymät

Raijasin omin voimineni kaikki huonekaluni eteiseen, siis tyhjensin kirjahyllyt ja kikkailin sänkynikin silloiseen kapeaan eteiskäytävään.  Sitten istuin tyhjässä huoneessa kunnes keksin sadannen variaation asetella muutamat huonekaluni uudella tavalla.

Tästä blogin ulkoasusta ja teeman valinnasta on tullut varsin tutun oloinen päähänpinttymä.  Tämä muistuttaa entisen oman huoneeni  vastaavaa ulkoasun päivitysprojektia, jonka toteutin vähintään kerran kuukaudessa.

Raijasin omin voimineni kaikki huonekaluni eteiseen, siis tyhjensin kirjahyllyt ja kikkailin sänkynikin silloiseen kapeaan eteiskäytävään.  Sitten istuin tyhjässä huoneessa kunnes keksin sadannen variaation asetella muutamat huonekaluni uudella tavalla. Joka kuukausi tai useamminkin jos vain jaksoin, huoneeni sai aikaisempaa älyttömämmän huonekalujärjestyksen. Voi kumpa olisinkin tajunnut kuvata kaikki ne sisustusvariaatiot. Siitä olisi poikinut loistava blogipostaus.

On ollut suhteettoman hankalaa saada blogin ulkoasu vastaamaan kaikkia tarpeitani ja omaa silmää, kun ne muuttuvat  päivittäin. Edellinen strukture-teema oli kerrassaan loistava, siinä oli tarvittavat vimpaimet, eikä mitään turhaa, kuten kuvien reunuksia tai typerää fonttia. Mutta ei sekään ei ollut sopiva teema, koska se aiheutti paineita sisällön puolesta. Kun jokaisesta pienestäkin postauksesta tuli oma sivunsa, aiheutti tämä väkisinkin tunteen, että pitäisi sitten kirjoittaa vähintään sen sivun verran. Puuh.

Tahdoin alas rullaavan sivun. Mutta se ei näemmä ollutkaan niin helppo toive toteuttaa näillä Wp valmisteemoilla. Jos teemassa ei ole älytöntä vaaleansinistä taustaa niin siinä varmasti on jotain muuta vikaa, joko siitä puuttu avainsanapilvi-vimpain tai sitten linkit eivät näy.

Miksei journalist-teemaa voi saada otsikkokuvalla? Siinä olisi toiveitteni täyttymys. Yksinkertaista mutta toimivaa.

Se on vaan kaunis teema tuo Journalist 1.3, pitäisikö sittenkin luopua siitä otsakekuva-vaatimuksesta? Toisaalta nyt käytössä olevassa teemassa, on otsakekuva ja kiva blogin leveys. Mutta mutta, hermot menee liian pieneen tekstiin, inhottavan jäykkään fonttiin ja kaiken kukkuraksi nuo punaiset reunat kuvissa. AAh.

Otsakekuva on jollain tavalla piristävä, varsinkin nyt valitsemani kuva MaricorMaricar’s Portfoliosta. Se kuvaa oikein hyvin tänä sunnuntaina vallitsevaa mielentilaani, joka puolestaan johtuu täysin kyllästymisestäni tähän blogin teemakikkailuun. Nyt lopetan. otan journalist-teeman ilman otsakekuvaa ja lähden mummulaan kakkukahveille.

Just hop! Saaristohyppelyä Kreikassa

Päiväys: toukokuu 4, 2010 Kirjoittanut Subjektiivin läpi
Kategoriat: Matkat

Tags: ,

Yhden saaren sijaan mikset näkisi useampia!

Yleensä näin keväällä sitä alkaa haaveilla tulevan kesän ulkomaanreissusta. Muutama muukin blogi on kirjoitellut matkakuumeesta tai matkakohdepohdinnoistaan mm. Char and the city mietti Santorinia yhtenä vaihtoehtona. Tällä kertaa minä kuitenkin lämmittelen mieltäni jo tehdyllä matkalla sen sijaan, että  haaveilisin uudesta. Ollaan meinaan päätetty, että nyt säästetään miehen prätkään eikä lähdetä ulkomaille ensi kesänä. Tähän on tyytyminen, vaikka ei kyllä murheelliseksi vedä, viime reissu oli niin antoisa, että sen muistelulla viilentää kovinta matkakuumetta ja toisaalta hyppely vaati veronsakin. Uuden matkan miettiminenkin jo alkaa uuvuttaa, pitää toipua ensin kunnolla edellisestä, ennenkö voi alkaa haaveilla uudesta. Sitä paitsi onhan meillä suunnitelmissa tehdä se Suomen maalaismatkailu reissu, jota alan jossain vaiheessa hieman hahmottelemaan.

Viime elokuun lopulla teimme ensimmäisen Island hopping reissumme Kreikan saaristoon.  Island hoppin guiden oppaasta pitää mainita erikseen, se on englanninkielinen, mutta ihan ehdoton saarihyppelijän raamattu. Meillä oli 2009 vuoden painos ja saimme kirjasta kaikki tarvitsemamme tiedot  laivayhtiöistä jokaisen saaren parhaisiin ravintoloihin. Kirja oli niin perusteellinen, että joka kerta huomasimme jälkeenpäin, kun olimme jotain etsineet, että aah! Kirjassahan se jo lukikin, jos vain olisi ensin lukenut ja sitten alkanut etsiä.

Eli jos innostuu hoppailemaan, niin kirjakaupan kautta, Stockmann myi kyseistä kirjaa ainakin viime kesänä vielä. Niin ja kun viime kesänä oppaita etsittiin, niin sellainenkin kiinnostava yksityiskohta ilmeni, että yhtään Kreikan saaristosta tehtyä opaskirjaa ei löydy suomeksi, jos ei nyt jotain pikku kuvaläpyskäkirjoja oteta huomioon. Stockmannin myyjä heittikin hyvin, harva kreikkaan menijä mitään oppaita kyselee, kyllä sen uzon ilman oppaitakin saa tilattua!

Tässä meidän hyppelyreitti:


Homma meni siis niin, että otettiin Helsingistä suora lento Ateenaan, liput oli alle 200€ ja Ateenasta sitten Pireuksen satamaan ja sieltä laivalla saarille.
Laivat:

Teimme 2 viikon reissun, ostimme vain menopaluu lentoliput Ateenaan ja kaikki laivaliput vasta paikan päällä. Laivaliput kustansivat n.300€ yhteensä kahdelta aikuiselta. Menimme nopeilla, kalliimmilla laivoilla melkein kaikki matkat sillä halvempia lippuja ei elokuussa ollut enää vapaana, eikä mitään tarjoushintoja myöskään, joita on muina kesäkuukausina kyllä. Laivoissa matkustaminen oli kohtuullisen siedettävää,  nopeissa laivoissa oli asianmukaiset istumapaikat ja varsin siistiä, mutta kannattaa varautua laivamatkojen tylsyyteen kirjoilla ja peleillä! Kannattaa ottaa myös huomioon, että elokuussa saarihyppelyä vaikeutaa täynnä olevat laivat, liput pitää ostaa kaikki kerralla ja koko reissu suunnitella etukäteen tarkkaan sillä muuten saattaa käydä niin ettei pääse palaamaan ajallaan sinne mistä lento lähtee. Jos haluaa hypellä fiiliksen mukaan saarilta toisille, kannattaa ehdottomasti lähteä touko-kesäkuussa reissuun. Laivat myös myöhästelivät ja pari kertaa jäi laiva tulematta kokonaan kovan tuulen takia, tällaisiin aikataulu muutoksiinkin on hyvä varautua. Jos peruuntumisia tulee, paikka järjestetään seuraavaan laivaan ja ainakin me saimme aina uuden paikan peruuntuneen laivan tilalle ilman lisäkustannuksia.

Majoitus:

Varasimme etukäteen vain Ateenan ensimäisen yön hotellin joka oli edullinen 65€ huone, ok alueelta (kaivan alueen nimen muistini sopukoista jos joku tarvitsee tietoa). Ateenaan mennessä hotelli kannattaa olaa valmiina muuten sellaisen löytäminen voi osoittautua aikas haasteeksi kaikkien matkakamppeiden kanssa kierrellessä. Netistä kannattaa lukea myös vähän keskusteluja enenkö varaa Ateenasta hotellia, jos on varaamassa edulisemmasta päästä, jotta saa vähän osviittaa millaisella alueella hotelli sijaitsee. Kaikki alueet kun Ateenassa eivät ole ihan turistiystävällisimpiä. Meidän hotellina oli Aristoteles, joska keplasi vallan mainiosti ensimmäiseksi ja yhdeksi yöksi.

Saarilla majoittuminen puolestaan on helppoa, kun laiva saapuu satamaan hotellien esittelijät ja sisäänheittäjät ovat satamassa vastassa. Ja nyt hotellilla tarkoitan siis siistejä pieniä taloja joista omistajat vuokrasivat huoneita, en turistihotelleja, joissa hinnat ovat ihan toista luokkaa. Toiseksi usein kyseisiin oikeisiin hotelleihin tulisi tehdä varaukset jo etukäteen joka ei kovin hyvin istu hoppaamiseen. Suosittelen kyllä lämpimästi näitä bed and breakfast tyyppisisä paikallisten huoneistohotelleja, ne takaavat matkalle sen autenttisen kreikkalaisen fiiliksen ja olivat ainakin meidän kokemusten mukaan oikein käypiä ja siistejä.

Joka kerta otimme tällaisen huoneistohotellin satamassa olleilta esittelijöiltä, se on täysin turvallista ja kaikki tekevät sitä. Tärkeää on että kysyy hinnan, sijainnin, wc ja suihkun sekä käy katsomassa kohdetta ja vasta sitten lupaa ottaa sen. Esittelijät kuljettavat ilmaiseksi pikkubusseilla tulijat katsomaan kohteitaan. Hinnoista pitää tingata ja on hyvä mainita montako yötä meinaa olla, jos on esim. neljä yötä hinta pitäisi tippua. Me tinkasimme joka saarella 40€ yö per huone, joka on edullinen hinta elokuussa, mutta halvemmalla pääsee turismikauden ulkopuolella. Jokaisessa hotellissa meillä oli oma parveke, suiku ja vessa, lämmin vesi, ilmastointi, mutta ei aamupalaa eikä mitään huonesiivouksia .

Tässä  reittimme saarista plussat+ ja miinukset- sekä joitain kuvia

loppuun laitoin vielä listan niistä jutuista joita me emme tajunneet ottaa mukaan, mutta joista olisi ollut suuresti iloa saarihyppelyllä!

1. Naxos

Naxos on loisto saari mennä rauhoittumaan kreikkalaiseen idylliin. Saarella oli turistipiikkinä elokuussa paljon turisteja mutta suomalisiin ei törmännyt eikä meininki ollut örvellystä. Saarella on muutama hyvä ranta ja loisto ruokapaikkoja sekä paljon aitoa kreikkaa vielä jäljellä. Saari ansaitsi ☼☼☼☼

Plussat+
+ rauhallinen ja kaunis saari
+ kerrassaan upea vanhakaupunki
+ todella ihania ravintoloita
+ pieniä hotelleja oli ihan rannan tuntumassa mm Ag. Georgiossa jonne majoituimme. Tunnelma rannalla oli varsinaisen hyvä jopa kovimpana turistiaikana ja siellä sai yöpyä täydessä hiljaisuudessa.
+ vaikka mainostetaan perhekohteena me saimme ainakin kaiken kaipaamamme irti, yöelämä oli keskustassa vilkasta
+ paras vohvelikahvila jossa koskaan olen ollut
+ matkan parhaat ravintolat

Miinukset-
- elokuussa tuuli oli todella kova ja vesi aika kylmää
- saarella ei ollut juuri erityisiä nähtävyyksiä tai kovinkaan paljon vaatekauppoja

2. Ios

Ios on pieni bilesaari jossa törmäsimme matkan ainoan kerran suomalaiseen porukkaa. Tämä saari oli meille koko matkan pettymys, mutta se voi johtua siitä, ettei meitä oikein kiinnostanut biletys. Saari ansaitsi

Plussat+

+ mielenkiintoisin ravintola koko matkalla. Pieni luolamainen 50 luvun ja Kitschin henkeen sisustettu pieni ravintola jossa tarjoilijana toimi tumma mustalaisvaikutteinen nainen joka oli läpikotaisin tatuoitu. Tarjoilija sipsutti pienessä tilassa kynähameessaan ja jumalattomissa koroissaan ja istui täydellisesti paikan sisustukseen kuten myös keittiössä hääräävä yhtä erikoisen näköinen kokki irokeesissaan. Kyseinen pariskunta omisti tämän omintakeisen ravintolan johon piti varata pöytä jotta pääsi syömään (aikas harvinaista kreikassa) ja ruoka oli kerrassaan upeaa. Kaikki ruuat myös tarjoiltiin erikoisissa ja erilaisissa astioissa tietenkin!

Miinukset-

- bile bile bile, älä mene jos et biletä

- hyvin tuulinen ja karu saari ainakin elokuussa

- voi törmätä suomalaisiin

- löytyy örvellystä (avoani piti ensimmäisen yön hereillä ranskalaisteinin itkuhuuto/parisuhdetappelu, onneksi mut on siunattu pommin varmoilla unenlahjoilla)

- saarella ei juuri mitään erikoista nähtävää

- vanha kaupunki ei ollut erityisen kiinnostava

- rannat olivat loistavia jos vain ei olisi tuullut niin että hiekka lensi aurinkotuoliin ja naamalle alvariinsa. Tuulen mukana merivesikin oli sekoittunutta ja kylmää

- ei mentäisi uudestaan

3. Santorini

Santorinia on kehuttu Kreikan kauneimmaksi saareksi, eikä suotta se on varsin kaunis. Santorini on muodostunut räjähtäneestä tulivuoresta ja elokuussa se oli muiden saarien tavoin hyvin auringonpolttama ja kuivakka kasvillisuudeltaan. Eli jos vihreää kaipaa, kannattaa mennä touko- kesäkuussa. Saari oli matkamme kaunein ja kiehtovin saari, se oli korkean kalliomuodostelmaan asettunut pieni perinteinen valkoinen kreikkalainen kaupunki. Saaren lähellä on myös voimissaan kaksi tulivuorta Nea kameni ja Palea kameni joihin tehdään kivoja päiväreissuja. Tulivuorten tyvessä on myös kuumia lähteitä meressä, jossa pääsee kyseisten reissujen yhteydessä polskimaan. Saari ansaitsee ☼☼☼☼ 1/2, ei viittä siitä syystä, että rannat eivät olleet niin hyviä, että ihan täydellisyydestä voitaisiin puhua.

Plussat+

+ Paljon nähtävää

+ todella käymisen arvoinen vanha kaupunki Oia joka on kuuluisa upeista auringon laskuistaan

+ Oiassa oli myös kerrassaan jumalainen meren poukama jossa oli upeaa lämmintä vettä ja boheemi tunnelma.

+ hyviä ruokapaikkoja ja kaikenmaailman putiikkeja, paljon mm. koruliikkeitä

Miinukset-

-   hieman kalliimpaa kuin muissa saarissa

-   tuuliset rannat, mutta elokuu on tuulista aikaa

-    huonot tiet, kannattaa vuokrata skootterin sijaan mönkijä

-    elokuussa meno on aika tungosta, mutta ei missään nimessä örvellystä

4. Mykonos

Mykonos oli meidän viimeinen etappi ennen Ateenaa ja kotiin paluuta. Oppaassa oli listattu Mykonos biletyspaikaksi, mutta uskalsimme mennä sinne siitä huolimatta. Ja onneksi niin, sillä saari oli meidän molempien mielestä saarihyppelyn voittaja – paras saari meidän reissulla! Mykonos oli tarpeeksi iso ja siellä oli kiva liikkua skootterilla. Rannat olivat upeita mutta myös siellä tuuli. Me kuitenkin löysimme kalliopoukaman jossa vietimme kaikki rannallaolopäivät. Poukamassa ei tuullut  eikä siellä ollut ketään muita tai näköyhteyttä rannalle, joten siellä sai rusketusta ilman rajoja :). Saaren keskusta ja vanhakaupunki olivat viehättäviä ja illan tullen kyllä aikas vilkkaita, mutta ei edelleenkään örvellysmeininkiä. Saarella oli myös vallattomia pelikaaneja ja loistoravintoloita. Paras majoitus sattui myös  Mykonoksella. Majoituimme kahden siskoksen omistamaan pikku hotelliin jossa meillä oli iso oma terassi merelle ja loistava huone vain 40€ yö. Tänne me menemme ehdottomasti vielä toistekin. Saari ansaitsi täydet  ☼☼☼☼☼

Plussat+

+kiinnostava ja hyvän kokoinen saari jossa riittää tekemistä

+ todella hyvät rannat

+ paras pitasämpylä ja grillattu kana koko matkalla, ruoka muutenkin eriomaista

+ hyvät laivayhteydet, lähellä Ateenan satamaa Pireusta

+ sopivasti menoa ja ihmisiä

+ sopivasti biletystä, jos majoittuu hieman kauemmaksi keskustasta

Miinukset-

-  ei niin kreikkalainen tunnelma, muut käymämme saaret olivat onnistuneet säilyttämään kreikkalaisuutta enemmän, mutta toisaalta eipä tuossa vaiheessa matkaa tämä juuri haitannut, kun oli kreikkalaisuudesta saanut jo aimo annoksen

-  kaksi satamaa joita kumpaakin käytetään, tämä aiheuttaa kuulemma aina paljon sekaannuksia. Nämä kaksi miinusta muuta en keksi.

Me olimme myös kolme päivää yhteensä Ateenassa, mutta ehkä kirjoitan siitä plussat ja miinukset joskus toiste nyt on jo sormet niin jumissa ja silmät ristissä, että hyvää yötä ja toivottasti tästä oli apua tai inspiraatiota jollekin matkaa suunnittelevalle.

Mitä ottaa mukaan:

  1. matkalukemista
  2. musiikki laivamatkoille
  3. Backgammon (ehdoton hitti laivamatkoille)
  4. makuualusta
  5. omat pyyhkeet
  6. pieni pannu missä keittää vettä/kahvia
  7. lämmintä vaatetta jos on palelija tyyppiä ja lähtee elokuussa liikkeelle, illalla tuuli sattaa olla näillä tuulisilla saarilla kylmä!
  8. Rinkat, mitään vedettävää laukkua ei kannata edes harkita

Hyvä sivusto Kreikkaa matkakohteeksi harkitseville on suomenkielinen kreikka.net, jossa on mm. esitelty kaikki keskeiset saaret ja myös keskustelufoorumeilta saa apua moniin saaristohyppely kysymyksiin, kuten mihin hotelliin kannattaa Ateenassa majoittua yms.

Tarvitaan allaskaappi joka kestää kosteutta.

Päiväys: toukokuu 3, 2010 Kirjoittanut Subjektiivin läpi
Kategoriat: Kylpyhuone, Reklamoitua

Tags: , ,

Kaikki kosteisiin tiloihin myytävät allaskaapit kun eivät selvästikkään kestä

Ostimme Ellokselta kylpyhuonekalusteet ja jep jep, olisi taas pitänyt uskoa ettei Ellos voi olla ekspertti kaikessa -varvastossuista kylpyhuonekalusteisiin. Mutta edukas hinta ja kiva ulkonäkö ohittivat edellisen kritiikin heittäen. Ja kuinkas kävikään, jo toista allaskaappi viedään takaisin lähisiwaan :( Kaappi kun ei kertakaikkiaan kestänyt pienintäkään kosteutta vaan alkoi alareunasta samantien kupruilemaan. Eikä kyse ollut myöskään maanantai kappaleesta, Ellos kun reippaana lähetti meille toisen samanlaisen kokoeiltavaksi ja kupruille meni sekin. Kaappi ei ole tehty altaan alle näin se vain on.

Nyt on sitten aika etsiä uutta allaskaappia. Netissä kartoittaessani löytyi Finnmirror® suomalainen kylpyhuonekaluste yritys joka on sisustanut suomalaisia kylpyhuoneita jo vuodesta 1923.

”Finnmirror-kylpyhuonekalusteiden ja kodin sisustuspeilien inspiraationa on Suomen luonto: yksinkertaisen kauniit muodot ja äärimmäinen kestävyys.” -Kestävyys sanana kuulostaa nyt hyvältä.

Kysessä on niin pieni vessa, että ei mitään erilaista ja erityisen uniikkia ole mittojen puolesta mahdollista hankkia. Toiseksi värimaailmakin tulee olemaan valkoinen kalusteiden osalta, koska Elloksen kylpyhuonekaappi jäi meille. Paah tietenkin se nyt sitten jäin, eikä sille tapahtunut mitään kun oli kaukana kosteudesta ihan toisella vessan seinällä. Ei tule yhtänäistä kalustesarjaa nyt, mutta kaippa sen kestää kun kyseinen kaappi on valkoinen ja huurrelasilla ja ihan ok yhdistettävissä. Mutta eri on aina eri :(.

Tällaisia kivoja vaihtoehtoja löytyi meidän mitoilla. Itse taidan tykätä eniten 2. vaihtoehdosta, se on silmää eniten miellyttävä, vaikka en tiedä kyllä kuinka käytännölliset ovat nuo laatikot meidän tarpeisiin sitten ovat (pyykin pesuainepullot yms). Toisaaalta 4. vaihtoehtokin olisi yksinkertainen ja pienmpi, se veisi vähemmän tilaa ja toisi avaruutta jo ahtaaseen vessaamme.

Onko kellään kokemuksia Finnmirrorin tuotteista tai muita hyviä vinkkejä kylpyhuonekalusteiden ostopaikoiksi. Niin hintojahan FM sivuilla ei ollut vaan vain tarjouspyyntö, joka hieman antaa viitteita, että kotimaisuudesta saattaisi tulla hintaan hieman lisää…

1. Malli: Harmony 50

Korkeus: 640 mm
Leveys: 500 mm
Syvyys: 300 mm

Allas:

Leveys: 500 mm
Syvyys: 310/365 mm

2.  Malli Harmony 60

Korkeus: 440 mm
Leveys: 600 mm
Syvyys: 440 mm

Allas:

Korkeus: 77 mm
Leveys: 600 mm
Syvyys: 448 mm

3.  Malli: Saneeraus

Korkeus: 570 mm
Leveys: 550 mm
Syvyys: 300 mm

Allas:

Leveys: 550 mm
Syvyys: 310/450mm

4. Malli: Saneeraus

Korkeus: 600 mm
Leveys: 485 mm
Syvyys: 216 mm

5.  Malli: Saneeraus/ Sara

Korkeus: 640 mm
Leveys: 600 mm
Syvyys: 280 mm

Allas:

Leveys: 660 mm
Syvyys: 475 mm

Viikon aloitus saundit

Päiväys: toukokuu 2, 2010 Kirjoittanut Subjektiivin läpi
Kategoriat: Biisilista

(Klikkaa otsikkoa ja kuuntele)

……………………………………………………..

En tykkää sitten yhtään kyseisestä bändistä tai niiden 90-luvun sämpläyksistä ja wannabe meiningistä. Mutta mutta, tässä biisissä Fergie vetää niin laahaavalla äänellä omat kohtansa, että radio on alkanut joka kerta menemään kovemmalle kun biisin kuulen. En kuitenkaan vieläkään, edes tämän hyvän biisin jälkeen, tykkää yhtään tämän enempää.

Voihan tankoparsat!

Päiväys: toukokuu 2, 2010 Kirjoittanut Subjektiivin läpi
Kategoriat: Karkelointia, Koiran elämää

Tags: , ,

Varsinaisen vappuyllätyksen

meille järjesti rakas lapasemme Veider, kun saavuimme eilen kotiin. Voihan tankoparsat! Poika oli löytänyt UUDET, ei ihan vielä edes maksetut silmälasini ja hieman maistanut sankaa ja toista linssiä!

Paniikkihan siinä iski, kun kaikkia palasia syödystä linssistä ei löydetty kämppää ympäri kääntäessä. Jahas nyt on sitten vuorostaan silmälasin linssiä mahassa ja mahdollisuudet sisäisestä verenvuodosta ja vaikka mistä kauhu skenaarioista vilisi vappuskumpan pehmentäneessä päässä. Soitto tuhatjalkaan ja mies ABC:lle tankoparsaa hakemaan. Onneksi edes toinen meistä oli ajokunnossa. Minä jäin sitten kotiin lavuaarin viereen tarkkailemaan koiraa. Emännän olo vaikutti huonommala kuin koiran, siinä tohinassa alkoi skumppakin nousta ylös.

Jumalalle kiitos Vepe koiramme on oikea kulinaristi kaiken suhteen, eikä tankoparsan alas saaminen tuottanut ongelmia. Rouskutti oikein mielissäään uutta jännän vetistä tapausta. Näin mies kertoi tässä vaiheessa itse olin jo sohvalla tasaamassa sykettä.

Näin seuraavana päivänä on ollut sitten hyvä arvioida niin sitä itseään, eli koiran kakkaa ja aikaan saatua vahinkoa. Onneksi molemmat jäivät pieniksi :) Koira jäi eloon ja silmälasitkin tulevat vielä käyttäkelpoisiksi! Uskon ja toivon, että Tampereen paras silmälasikauppa oma nykyinen suosikkini Iloiset silmät saavat niistä vielä loistolasit uudella linssillä ja toisen sangan hienoisella siistimisellä. Iloisissa silmissä on muuten ehdottomasti Tampereen ihanin ja uniikein lasitarjonta: Heillä myydään myös ranskalaisen  Eye´DC:n spesiaaleja silmällaseja , jotka omanikin ovat, jos joku kiinnostui.

Mitäs sitä parempaa sunnuntaisin kuin toisia blogeja lueskella. Tällä kertaa löytyi tällainen vallaton blogi Dog Milk!

Ja tässä hauskimmat bongaamani postaukset:

Shit Happens!

Maastonakin uusi kuori

Käsi kädessä kuljemme….


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.