Tänä keväänä ilonamme on katupölyn lisäksi kuitenkin vielä Islannin tuhkat. HS:ssä väitetään, ettei tuhka vaikuttaisi Suomessa hengitysilmaan, mutta ainakin minua ahdistaa ja henki pihisee pahemmin kuin ihmismuistiin.
Allergia kuuluu jokaiseen kevääseen yhtä varmasti kuin koiran kakat ilmestyvät lumien alta ja saavat ihmisillä raivon kiehumaan. Joka vuosi allergian unohtaa ja odottaa kevättä riemua rinnassa, kunnes ensimmäinen aivastus pääsee ja niiskutus alkaa.
Koiran kakka omalla kohdallani puolestaan ei ole noussut joka keväiseksi riesaksi, ennen tätä kevättä. Sehän on totta, että aina sitä kakkaa on lumen alta ilmestynyt, mutten ole menettänyt sen vuoksi yöuniani ennen kuin nyt kiitos Tampereen myrkytys buumin!
Täällä suorastaan kansanliikkeen omaisesti pyritään ilmeisesti pääsemään eroon kaikista koirista ja muista ulkoilevista eläimistä, levittämällä rotanmyrkkyä lenkkipoluille, heittelemällä metsiin ja koirapuistojen eteen ties mitä partateriä ja purukumia sisältäviä lihanpaloja ja makkaroita. Kohta saa varmaan alkaa pelätä, että koiria aletaan metsästämään lähimetsissä citykanien tavoin, riesoja kun ovat! Ja kaikki tämä koirankakan takia. Ihminen on kyllä herkkänahkainen ja täysin luonnostaan vieraantunut olento jos koirankakka kaataa koko elämän. Sitä paitsi, olisiko minulla oikeutta alkaa myrkyttämään muiden lapsia jotka häiritsevät minua julkisissa tiloissa kiljumalla niin että tärykalvot ja hermot rappeutuvat, tai ehkäpä alan puhkomaan jokamiehen oikeudella auton renkaita, koska en pidä siitä miten ne uhkaavat minua kun poljen keskustassa pyörälläni.
- Ei enää riitaa aamupalapöydässä siitä kuka saa ekan osan tai kenen sivu saa levätä päällimmäisenä!
- Toisaalta sitä ei ehkä myöhästyisi ihan niin monilta luennoilta, kun voisi lukea lehden loppuu vaikka siellä luennolla tai lounaalla.
- Ja sitten se suurin pelastus ja arjen huojennus! Verkkolehden yhteyteen on kehitetty meille muutamille hörhöille lehtihylly linkki jonne saa tallentaa kaikki kiinnostavat ja tärkeät jutut ja artikkelit vain klikkaamalla ”vie lehtihyllyyni”. Tämä on kuin taivaanlahja meille jotka vielä tuhertavat saksien kanssa, leikellen ties mitä lehtiä ja säilövät näitä aarteitaan ympäri kämppää, koskaan niitä uudelleen löytämättä. On sula mahdottomuus saada vuosienkaan leikkelyharrastusta harrastaneena lehtileikkeet yhteen paikkaan, saati leikkeisiin päivämäärät jotta niitä sitten voisi hyödyntää jos on käynyt niin hyvin että ne ensin on löytänyt. Sielu lepää kun ei tarvitse repiä hiuksia päästää etsiessään hikihievereissään juttua jota tarvitsisi juuri tähän esseeseen, joka ei kerrassaan valmistu ilman sitä!
Pic booklet 
